Aihearkisto: Odotusaika

Mikä ihmeen sokerirasitustesti?

En ollut koskaan kuullutkaan sokerirasitustestistä ennen kuin äitiysneuvolasta määräsivät minut sellaiseen. Ilmeisesti se on nykyään standardi toimenpide kaikille raskaana oleville. Syömättä piti olla 10-14 tuntia ennen testiä. Vettä sai onneksi sentään juoda. Aamulla menin heti laboratorioon, jossa minulta otettiin verikoe. Sen jälkeen jouduin juomaan paketillisen vadelmanmakuista sokeriliuosta, jonka jälkeen minut määrättiin odotustilaan tunniksi istuskelemaan. Vessassa sai käydä, mutta käveleminen tai syöminen olivat kiellettyjä. Vähän sokeriliuoksen juomisen jälkeen aloin tuntea oloni hieman pahoinvoivaksi ja vauvakin alkoi potkiskella vatsassa normaalia enemmän, mutta onneksi ei sentään alkanut oksettaa. Kun tunti oli kulunut, sain uudelleen kutsun laboratorioon verikokeeseen. Sen jälkeen oli taas vuorossa tunti odottelua. Se kului jo huomattavasti paremmissa merkeissä. Viimeisen verikokeen jälkeen sai vihdoin lähteä kotiin. Kotimatkalla söin pari suolakeksiä, jotka olin ottanut evääksi. Jos oksentaa ennen viimeistä verinäytteen ottoa, testi joudutaan uusimaan. Onneksi näin ei käynyt, koska en todellakaan haluaisi kokea sitä pahoinvoinnin tunnetta uudestaan. Raskauden aikainen diabetes tarkoittaisi sitä, että pitäisi vieläkin tarkemmin seurata ruokavaliota. Parin päivän kuluttua testistä saimme tietää, että arvot olivat normaalit eli raskaudenaikaista diabetestä ei ole.

Rakenneultra

Tänään oli vuorossa rakenneultra. Se oli taas Naistenklinikalla, kuten edellinenkin ultraääni, vaikka kätilö olikin tällä kertaa eri. Vauva näyttää viihtyvän ylösalaisin. Kaikki näytti olevan vauvalla rakenteellisesti kunnossa, mikä oli helpotus kuulla missattuamme varhaisraskauden seulonnan. Vauva ei tosin olisi millään halunnut paljastaa kasvojaan kätilölle, vaan piti käsiä tiukasti niiden suojana. Lopulta kätilö kuitenkin sai tarkistettua myös kaikki kasvonpiirteet. Lopuksi saimme vielä tietää sukupuolen… Poikahan se on tulossa, kuten äidinvaistonikin jo sanoi. Tuleva isä lähti ultrasta takaisin töihin leveä hymy huulillaan. Eikä sukupuoli todellakaan jää epäselväksi, kun katsoo mukaamme saamiamme ultraäänikuvia 😀

Ultraääni

Tänään oli ensimmäinen ultraääni Naistenklinikalla. Synnytyssairaalaksi olemme valinneet Jorvin, koska se on niin lähellä kotiamme, mutta ultraääneen siellä ei ollut enää vapaita aikoja kyseiselle aikavälille varausta tehdessäni, joten meidät ohjattiin sen sijaan Naistenklinikalle. Ultraäänessä selvisi, että raskaus olikin luultua pidemmällä (rv 12+2 > rv 15+5), joten laskettua aikaa aikaistettiin kolmella ja puolella viikolla. Ilmeisesti viimeisimmät kuukautiseni olivatkin todellisuudessa olleet kiinnittymisvuotoa… Näin ollen myöhästyimme myös varhaisraskauden sikiöseulonnasta, mutta pystyimme osallistumaan vielä toisen raskauskolmanneksen seulontaan (tr2). Vähän kuitenkin harmitti, koska tr2 seulonta löytää vain noin 60% Downin oireyhtymistä ja eräistä muista kehityshäiriöistä. Positiivista oli kuitenkin nähdä vauvan liikkuvan ja kuulla vauvan sydänäänet ensimmäistä kertaa, koska potkujahan en vielä tässä vaiheessa ole tuntenut eikä vatsakaan ole vielä kovin paljon kasvanut. Kätilö kertoi myös vauvan olevan ylösalaisin, vaikka kuulemma asento saattaa vaihtua vielä moneen kertaan ennen synnytystä. Kotiin lähdimme neljän ultraäänikuvan kanssa. Raskaudesta tuntui tulevan meille molemmille vähän todentuntuisempi ensimmäisen ultraäänen myötä.

Ensimmäinen kuva vauvasta

Ensimmäinen kuva vauvasta 🙂