Kirjoittajan arkistot: Sanni

Retkeilyä lasten kanssa Kirkkonummella

Kirjoitin jo aikaisemmassa julkaisussa retkeilystä lasten kanssa Espoossa. Nyt vuorossa on Kirkkonummi, joka sijaitsee aivan pääkaupunkiseudun kupeessa vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Retkikohteita löytyy niin merimaisemista kuin järvien ja lampien ympäristöistä. Alle olen kerännyt listaa lasten kanssa retkeilyyn soveltuvista reiteistä Kirkkonummella. Päivitän listaa sitä mukaa, kun olemme testanneet alueella uusia reittejä.

Linlo

Linlon ulkoilusaari sijaitsee merellisissä maisemissa Porkkalanniemen ja Upinniemen välissä. Saarelle johtaa mantereelta kävelysilta, joten venettä ei välttämättä tarvita.

Palvelut:

  • Grillikota
  • Keittokatokset
  • Tulentekopaikat
  • Kuivakäymälät
  • Uimaranta

Huom!

  • Pääsy vain veneellä touko-kesäkuussa 2020 uuden sillan rakennustöiden takia
  • Ei merkittyjä reittejä

Osoite:

Linlontie 112, Kirkkonummi (Linlon vierasvenesatama)

Porkkalanniemi

Porkkalan alueesta tekee erityisen sen sijainti. Porkkalanniemi on Suomenlahden kapeimmassa kohdassa. Alue oli yksi Suomen neljästä ensimmäisestä kansallispuistosta, jotka perustettiin vuonna 1938. Kansallispuiston asemaa alueelle ei kuitenkaan palautettu Neuvostoliiton vuokra-ajan jälkeen.

Telebergetin lenkki

Pituus: 2,2km

Merkinnät: Keltainen

Rengasreitti, joka myös yhdistää muut reitit toisiinsa

Palvelut:

  • Keittokatos
  • Tulentekopaikka
  • Levähdyspaikka
  • Kuivakäymälät

Nähtävää:

  • Muinaishaudat
  • Näköalapaikat

Huom!

  • Kallioilla kohta, jossa voi helposti eksyä reitiltä
  • Kumisaappaat suositeltavat

Osoite:

Omsatuntie, Kirkkonummi (Hirviniityn tai Telegrafbergetin P-paikka)

Meiko

Meikon luonnonsuojelualue sijaitsee Kirkkonummen keskustan luoteispuolella. Meikossa voi liikkua sekä viitoitetuilla reiteillä että erämaatyyppisemillä alueilla.

Kuikankierros

Pituus: 3,2km

Merkinnät: Punainen

Palvelut:

  • Kuivakäymälät

Nähtävää:

  • Rantakallioilta avautuvat hienot järvinäkymät
  • Poikkeuksellisen kirkas vesi

Huom!

  • Kumisaappaat suositeltavat

Osoite:

Korsonlammentie 31, Kirkkonummi

Retkeilyä lasten kanssa Espoossa

Nyt korona-aikana on tullut paljon retkeiltyä lasten ja koko perheen kanssa. Parin ensimmäisen viikon jälkeen lähimetsät oli koluttu läpi niin moneen kertaan, että me vanhemmat aloimme jo kaivata vähän vaihtelua. Pian osaksi meidän perheen rutiineja muodostuikin uusien luontopolkujen ja muiden lyhyiden merkittyjen reittien tutkiminen. 4,5-vuotias esikoinen jaksaa jo hyvin kävellä 3-4 kilometriä pitkiä reittejä. Kuopus kulkee mukana kantorinkassa maisemia katsellen ja nukkuen. Alle olen kerännyt listaa lasten kanssa retkeilyyn soveltuvista reiteistä Espoossa. Päivitän listaa sitä mukaa, kun olemme testanneet alueella uusia reittejä.

Nuuksio

Nuuksion kansallispuisto on suosittu retkeilykohde pääkaupunkiseudun kupeessa. Se sijaitsee kolmen kunnan alueella.

Haukankierros

Pituus: 4 km

Merkinnät: Sininen

Palvelut:

  • Kahvila
  • Keittokatos
  • Telttailupaikka
  • Kuivakäymälä

Nähtävää:

  • Näköalapaikka

Osoite:

Haukkalammentie 32, Espoo (Haukkalammen P-alue)

Punarinnankierros

Pituus: 2km

Merkinnät: Punainen

Palvelut:

  • Kahvila
  • Keittokatos
  • Telttailupaikka
  • Kuivakäymälä

Osoite:

Haukkalammentie 32, Espoo (Haukkalammen P-alue)

Nahkiaispolku

Luontopolku, joka kertoo luonnon ennallistamisesta.

Pituus: 2km

Merkinnät: Ruskea käpy

Huom!

  • Vaikeahko reitti vaativan maaston vuoksi

Osoite:

Haukkalammentie 32, Espoo (Haukkalammen P-alue)

Maahisen kierros

Pituus: 2 km

Nähtävää:

  • Näköalatasanne

Huom!

  • Helppo saapua myös julkisilla
  • Esteetön reitti, joten soveltuu myös lastenvaunujen kanssa kulkemiseen

Osoite:

Nuuksiontie 84, Espoo (Luontokeskus Haltian P-alue)

Punaisen sulan salaisuus

Pituus: 0,2km

Perheen pienimmille. Polun varrella on paljon mielenkiintoista tehtävää. Taulut ohjaavat kokemaan aisti- ja luontoelämyksiä sekä liikunnan iloa. Polku alkaa Haltian takana sijaitsevan tapahtumakentän nurkassa olevan nuotiopaikan vierestä ja nousee metsäiseen rinteeseen.

Palvelut:

  • Tulentekopaikka
  • Levähdyspaikka
  • Luontokeskus Haltia

Huom!

  • Helppo saapua myös julkisilla
  • Polku ei ole kuljettavissa rattailla
  • Jäisillä keleillä polku on suljettu

Osoite:

Nuuksiontie 84, Espoo (Luontokeskus Haltian P-alue)

Luukki

Luukki on Helsingin kaupungin omistama alue Espoossa. Alueella on liito-oravametsiä.

Vihreä reitti 2,5 km

Pituus: 2,5km

Merkinnät: Vihreä

Palvelut:

  • Matkailuvaunualue
  • Kahvila
  • Levähdyspaikka
  • Kuntolaitteet

Huom!

  • Maksullinen pysäköinti
  • Esteetön reitti, joten soveltuu myös lastenvaunujen kanssa kulkemiseen

Osoite:

Luukintie 33, Espoo (Luukin kartano)

Pirttimäki

Kuntolatu 3km

Merkinnät: Vihreä

Nähtävää ja kuultavaa:

  • Keväällä esim. tikka, perhosia ja nuijapäitä

Palvelut:

  • Kahvila
  • Keittokatos
  • Tulentekopaikka
  • Levähdyspaikka
  • WC
  • Kuntolaitteet
  • Leikkipuisto

Huom!

  • Esteetön reitti, joten soveltuu myös lastenvaunujen kanssa kulkemiseen (sorapolku)
  • Talvisin reitti on varattu vain hiihtäjien käyttöön

Osoite:

Kunnarlantie 110, Espoo

Muut luontopolut

Luonnon helmassa -luontopolku

Pituus: 0,7km

Merkinnät: Siniset ja siniset käpymerkit

Palvelut:

  • Kahvila
  • Penkit
  • Laituri
  • Huvimaja
  • Lintutorni

Nähtävyydet:

  • Ruovikko
  • Näköala huvimajasta ja lintutornista
  • Kesäaikaan rantaniityllä laiduntava karja
  • Luontotalo Villa Elfvik

Huom!

  • Esteetön reitti, joten soveltuu myös lastenvaunujen kanssa kulkemiseen

Osoite:

Elfvikintie 4, Espoo (Villa Elfvik)

Glimsinjoen luontopolku

Reitti kulkee Träskandan puistosta vanhalle Bembölen sillalle. Lopuksi voi käydä ostamassa kahvit ja pullat Bembölen kahvituvasta. Vaihtoehtoisesti reitin voi kulkea myös takaperin, jolloin voi nauttia piknikeväistä kartanon puistossa.

Pituus: n. 2km suuntaansa

Merkinnät: Pyöreät keltaiset merkit

Palvelut:

  • Kahvila
  • Penkit näköetäisyydellä luontopolusta
  • Kartanon puisto, joka on täydellinen paikka nauttia piknik lämpimänä kesäpäivänä

Nähtävää:

  • Träskandan puisto kartanoineen ja jalopuulehtoineen
  • Ingaksen silta
  • Glimsin talomuseo

Huom!

  • Helppo saapua myös julkisilla
  • Kevättulvan aikaan (huhtikuu) osa reitistä voi jäädä veden alle. Kumisaappaat suositeltavat.

Osoite:

Träskändan Puistotie 6, Espoo (Träskändan kartano) tai Bellinmäki 1, Espoo (Bembölen kahvitupa)

Kartta

Oittaan luontopolku

Pituus: n. 1,5 km

Merkinnät: Keltainen

Palvelut:

  • Leirintäalue
  • Kahvila
  • Uimaranta
  • Leikkipuisto (en tiedä onko osa vielä suljettuna ilkivallan takia)

Osoite:

Kunnarlantie 33-39, Espoo (Oittaan kartano)

Neljän seinän sisällä

Niin koronavirus epidemian aikana, pitkinä pyhinä kuin sadepäivinäkin alkaa nopeasti seinät kaatumaan päälle ja lapset kiipeilemään pitkin seiniä, koska aika käy helposti pitkäksi. Alle on kerätty lista ideoista mitä lapset yksin tai koko perhe voisi silloin tehdä. Päivitän listaa, kun keksimme esikoisen kanssa lisää ideoita.

Sisällä yksin

  • legot ja muut rakennuspalikat
  • palapelit
  • taikahiekka ja muovailuvaha
  • piirtäminen, värittäminen, vesivärimaalaus ja askartelu (lapsen iästä riippuen saattaa tarvita aikuisen valvontaa!)
  • puuhakirjat ja -kortit (esim. Oppi ja ilo)
  • lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu
  • musiikin kuuntelu, laulaminen ja tanssiminen (esim. Fröbelin palikoiden musiikkivideot liikkeineen YouTubessa)
  • opettavaiset TV-ohjelmat ja pelit (esim. Pikku Kakkonen ja Galaxi)
  • majanrakennus
  • motoriikkarata (tarvittaessa aikuinen auttaa rakentamisessa)
  • kuperkeikat ja kärrynpyörät
  • ilmapallon pomputtelu ja potkiminen

Sisällä perheen kanssa

  • lautapelit ja korttipelit
  • piiloleikki
  • kokkailu ja leipominen
  • ravintolasta ruokaa kotiinkuljetuksella
  • lettukestit
  • jätskiannosten tekeminen
  • apulaisena toimiminen (esim. pöydän kattaminen, astianpesukoneen tyhjennys, imurointi, jne. lapsen ikätason mukaan)
  • videopuhelu isovanhemmille tai ystäväperheelle
  • elokuvien katselu
  • saunominen
  • tyynysota

Pihalla yksin (säästä ja vuodenajasta riippuen)

  • saippuakuplat (pienille lapsille aikuinen voi puhaltaa ja lapsi yrittää ottaa kiinni)
  • katuliidut
  • naruhyppely
  • potkulautailu
  • kukkien kerääminen
  • majanrakennus
  • lumiukon tekeminen
  • lumienkeleiden tekeminen

Ulkona perheen kanssa (säästä ja vuodenajasta riippuen)

  • kävelylenkki
  • pyörälenkki
  • leikkipuisto
  • pallon potkiminen tai heittely
  • perinteiset pihaleikit (esim. hippa, kirkonrotta, purkkis)
  • vesisota
  • pulkkamäki
  • luistelu ja hiihto
  • metsäretki
  • kevään merkkien bongaus
  • geokätköily
  • uiminen luonnonvesistöissä
  • onkiminen
  • piknik
  • grillaus (huonolla säällä voidaan syödä sisällä)

Miten teidän perheessä lapset tai koko perhe yhdessä saa mukavasti ajan kulumaan tällaisena aikana? Vinkkaa parhaat ideat!

Voiton puolella ollaan

Esikoinen syntyi ennenaikaisesti ja sen verran pienipainoisena, että hänet lasketaan vielä keskoseksi. Raskausviikot olivat silloin 34+6. Nyt toista lasta odotellessa kyseinen ajankohta oli viime perjantaina eli voiton puolella ollaan. 🙂 Saa nähdä miten synnytys ajoittuu laskettuun aikaan nähden… Vähän alkaa jo jännittää!

Tyttö vai poika?

Suurin osa odottavista äideistä on varmasti arvuutellut lapsen sukupuolta jo ennen rakenneultraa. Esikoisen kanssa minulla oli jo hyvissä ajoin ennen rakenneultraa vahva tunne siitä, että odotin poikaa ja netissä tekemäni sukupuolitestit vain vahvistivat sitä, koska suurin osa niistä osui oikeaan. Nyt kuopuksen kohdalla en ole samanlaista tunnetta saanut ja nettitestitkin antavat noin joka toinen vastaukseksi tyttö ja joka toinen poika. Alla yleisimpiä uskomuksia sukupuolen selvittämiseksi ja vastaukseni niihin kuopusta odottaessa.

Äiti yli 35-vuotias, tyttöraskaus todennäköisempi

Tyttö / poika (raskaus alkanut alle 35-vuotiaana, mutta lapsen syntyessä yli 35-vuotias.

Äidillä pitkäkestoista ja kovaa stressiä, poikaraskaus todennäköisempi

Poika (stressaava työ, opiskelu työn ohessa ja kiireinen lapsiperheen arki)

Ovulaation aikoihin alulle saatettu lapsi on tyypillisemmin poika, kun taas reilusti ennen ovulaatiota alkunsa saanut lapsi olisi todennäköisemmin tyttö

Tyttö / poika (tarkkaa ovulaation aikaa vaikea arvioida, koska kuukautiskierto vaihtelee sen verran)

Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika, poikaraskaus todennäköisempi

Poika

Vauvan sydämen syke on yli 140, tulossa on tyttö

Tyttö / poika (oli vähän reilu 130 ensimmäisessä ultrassa, mutta neuvolassa sydänääniä kuunnellessa vähän reilu 150)

Poikamaha kasvaa eteenpäin, tyttömaha leviää vaakasuunnassa

Tyttö / poika (mielestäni poikamaha, mutta työkaverin mielestä tyttömaha)

Poikamaha on alhaalla, tyttömaha ylhäällä

Poika

Poika potkii voimakkaasti

Tyttö / poika (tunnen jo paljon liikettä, mutta en vielä selkeitä potkuja)

Tyttöä odottava kärsii yleisemmin vakavasta raskauspahoinvoinnista

Poika (pahoinvointia oli, mutta kertaakaan en oksentanut, vaikka välillä olisi tehnyt mieli…)

Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava makeaa

Poika

Tyttö vie osan äitinsä kauneudesta eli iho kukkii

Poika

Poikaa odottavalla säärikarvat kasvavat nopeammin

Tyttö

Tyttöä odottavalla ikenet verestävät

Poika

Poikaa odottavan jalat ovat aiempaa kylmemmät

Poika (palelen normaalistikin herkästi jaloista ja käsistä, mutta tänä talvena olen palellut vielä normaalia herkemmin)

Poikaa odottavan kädet kuivuvat helposti

Tyttö / poika (atooppinen iho, joten mahdoton sanoa)

Tyttöä odottava on normaalia kiukkuisempi

Tyttö (ehkä hiukan normaalia lyhyempi pinna?)

Kiinalainen syntymäkalenteri

Poika

Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos taas toinen on parillinen ja toinen pariton, tulossa on poika.

Poika

Tyttö 5 / 18

Poika 13 / 18

Esikoinen on ollut 99% ajasta sitä mieltä, että pikkusisarus on tyttö ja isä on veikannut ensin poikaa, mutta myöhemmin tyttöä. Vihdoin tänään rakenneultra, jossa toivottavasti sukupuolikin selviää. Katsotaan siis kuinka hyvin uskomukset pitivät paikkansa. 😉

Ensimmäinen äitienpäivä

Vietimme ensimmäistä äitienpäivääni vierailemalla koko perheen voimin minun ja mieheni äitien luona. Sain jo aamulla ennen liikkeelle lähtöä äitienpäivälahjaksi mieheni hankkiman kortin, suklaata ja kukkia. Puoliltapäivin lähdimme ajelemaan kohti Tammisaarta. Äitini ja hänen miehensä laittoivat meille ruokaa. Jälkiruoaksi oli edellisenä päivänä leipomaani mangojuustokakkua. Syömisen jälkeen kävimme kävelemässä kaupungilla, jossa nautimme myös kesän ensimmäiset irtojäätelöt. Illaksi suuntasimme anopin luo Ruoholahteen. Paras äitienpäivälahja oli kuitenkin se, että pikkumies alkoi edellisenä päivänä aktiivisesti toistella ensimmäistä sanaansa, joka oli ”Äitä”. <3

Pikkumies jo puolivuotias!

Pikkumies täytti viikko sitten puoli vuotta. Aika vauvan kanssa on vierähtänyt todella nopeasti. Puolivuotis neuvolakäynti oli tänään. Pojalla oli pituutta jo 67 senttiä ja painoa 6675 grammaa.

Kotona on jo melkoinen meteli ja touhotus, vaikka vauva ei vielä pääsekään eteenpäin. Kiljahtelu opittiin jo pari kuukautta sitten, samoin kääntyily. Peppuakin jo nostellaan kovasti, joten eiköhän meillä jo pian opita ryömimäänkin. 😉

Vierastamisvaihe on myös kestänyt jo melkein kaksi kuukautta. Pari viikkoa sitten jouduimme alkaa rytmittämään vauvan päiväunia, koska päiväunet lyhenivät lyhenemistään ja lopulta taistelu unta vastaan alkoi. Välttääksemme väsykiukun, loimme päivittäisen aikataulun, jota noudatamme. Parin päivän jälkeen rytmin noudattaminen on alkanut toimia. Päiväunien rytmittämisestä on ollut hyötyä myös meille vanhemmille, koska nyt meille jää päivittäin kerrallaan aina pari kolme tuntia aikaa tehdä omia asioita.

Babybrunssi

Pari viikkoa sitten kävimme perhevalmennusryhmän äitien ja vauvojen kanssa kokeilemassa Cafe Köketin babybrunssia Helsingin keskustassa. Brunssi järjestetään aina maanantaisin klo 15-18. Se maksaa 15 euroa ja sisältää aikuisen lisäksi myös sormiruokailevan vauvan. Tällä kertaa tarjolla oli muun muassa sosekeittoa, prinssinakkeja, kasvispihvejä, erilaisia salaatteja, vihannessuikaleita, leipää, karjalanpiirakoita munavoilla, mysliä, pannukakkuja hillolla ja kermavaahdolla, smoothieta, kahvia ja teetä. Brunssi oli mukavaa vaihtelua vauvan kanssa kotona oleskeluun. Vielä enemmän siitä olisi tosin saanut irti, jos vauva osaisi jo istua itse syöttötuolissa ja olisi edes muutama hammas ehtinyt puhjeta, jotta sormiruokailu onnistuisi paremmin. Pikkumies pääsi kuitenkin tekemään jo tuttavuutta sormiruokaan imeskelemällä kurkkusuikaletta. Vaipanvaihtopöytä alakerran invavessassa oli melko pieni ja hutera, mutta plussaa ehdottomasti oli Delipap Oy:n ilmaiseksi tarjoamat Muumi-vaipat. Ehkäpä suuntaammekin tänne siis joku kerta myös tulevaisuudessa, kunhan vauva vähän vielä kasvaa ennen sitä…

Kokemuksia vauvauinnista

Vauvauintia on nyt takana ensimmäinen kuukausi. Se aloitettiin vauvan ollessa  kolme ja puoli kuukautta vanha. Vähän kyllä jännitti, että saadaanko vaadittu viisi kiloa uintien alkuun mennessä täyteen… Käymme kerran viikossa Pikku Delfiinien järjestämässä vauvauinnissa Kaunialassa. Vauvauinti on ollut koko perheelle mieluinen yhteinen harrastus. Kyse ei kuitenkaan ole mistään halvasta harrastuksesta. Kuukausimaksu on 77 euroa, joka sisältää kuukaudesta riippuen 3-5 puolen tunnin uintikertaa vauvalle ja kahdelle aikuiselle.

Pari ensimmäistä kertaa kuluivat vanhempien harjoitellessa erilaisia vauvan kannatteluasentoja ja vauvan tutustuessa veteen. Apuvälineenä käytettiin myös peiliä vauvan ollessa selälteen. Kolmannella kerralla aloitettiin kannutus, jonka avulla testataan vauvan sukellusrefleksiä ja totutetaan vauvaa tulevaan sukellukseen. Sekä silmien että suun tulisi mennä kiinni kannutuksen ja sukeltamisen aikana. Ohjaaja suositteli, että kannutusta tehtäisiin yhdellä uintikerralla maksimissaan niin monta kertaa kuin vauvalla on ikäkuukausia. Seuraavalla eli viidennellä kerralla vuorossa on sukeltaminen. Olemme molemmat olleet isän kanssa ihmeissämme siitä kuinka hienosti pikkumies on ottanut vastaan uuden harrastuksen. Kertaakaan ei poika ole alkanut itkeä, ei edes ensimmäisellä kerralla. Vasta uinnin jälkeen saattaa välillä päästä itku, koska väsymys alkaa jo painaa ja ruoka-aikakin lähenee.

Pikku Delfiinien infotilaisuudesta saatu kylpyankka ja ohjevihkonen Pikku Delfiinien infotilaisuudesta saatu kylpyankka ja ohjevihkonen

Vauvauintiin valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin, jo reilu kuukausi aikaisemmin. Kylpyveden lämpötilaa tiputettiin aste kerrallaan aina 32 asteeseen saakka. Myös suihkussa käymistä yhdessä vauvan kanssa harjoiteltiin ennen vauvauinnin aloittamista. Vauvauintia varten tuli hankkia myös uimavaippoja ja painijamallinen uimapuku. Joka kerta ennen vauvauintia viimeinen syöttö tulee ajastaa viimeistään puolitoista tuntia ennen uinnin alkamista kakkavahinkojen minimoimiseksi.

Eräs äiti kysyi, että miksi käymme vauvauinnissa, kun voihan uimahalliin mennä vauvan kanssa muutenkin. Perustelin asian sillä, että vauvauinnissa vesi on yleensä lämpimämpää (32 astetta), siellä tulee käytyä säännöllisesti ja en ainakaan esikoisen kanssa vielä uskaltaisi lähteä kokeilemaan sukeltamista ilman koulutetun ohjaajan läsnäoloa.

Synnytyksestä jääneet arvet

Poikamme syntyi keskosena keisarinleikkauksella epäonnistuneiden synnytyksen käynnistämisyritysten jälkeen neljä kuukautta sitten. Perhevalmennusryhmä, joka meiltä jäi ennen synnytystä välistä ennenaikaisuuden takia, kokoontui viikko sitten ja meitä kehotettiin puhumaan siitä millainen kokemus synnytys oli. Kertoessani omasta kokemuksestani muille tuoreille äideille tajusin, että synnytyksestä jäi fyysisen leikkausarven lisäksi myös henkinen arpi ja synnytyksestä puhuminen nostaa edelleen kyyneleet silmiin. Olen luonnollisesti onnellinen tästä pienestä ihmeestä, mutta vaikka olemme aina puhuneet kahden lapsen hankkimisesta, en tiedä pystynkö siihen enää uudelleen.

Pelkäsin synnytystä jo ennen viime kertaa. En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi ollut varsinainen synnytyspelko, joten kieltäydyin neuvolatädin ehdottaessa, että menisin tarpeen tullen juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa. Vaikka olimme mieheni kanssa valmistautuneet vauvan tuloon hyvissä ajoin, emme kuitenkaan olleet ehtineet valmistautua siihen vielä henkisesti. Muistan edelleen hyvin selvästi sen väsymyksen ja pettymyksen tunteen, kun synnytyksen käynnistäminen kahden ja puolen vuorokauden yrittämisen jälkeen ei onnistunutkaan ja tiesin ettei alatiesynnytys ollut enää vaihtoehto. Leikkauksen aikana en tuntenut kipua, mutta tunsin silti kaiken. Tunsin kun alavatsaani tehtiin viilto, leikkauskohtaa venytettiin vauvan ulossaamiseksi, minua ronkittiin sisältä istukkaa poistettaessa, haistoin kun katkenneita verisuonia poltettiin umpeen ja haava suljettiin. Olin kuitenkin niin väsynyt, lääketokkurassa ja jännittynyt, että en muista vauvan parkaisua tai lääkäreiden puheita leikkauksen aikana, joista mieheni kertoi minulle vasta jälkikäteen. Leikkauspäivänä näin vauvani vain kaksi kertaa ohimennen. Leikkauspöydällä ollessani lääkäri näytti vauvaa minulle ennen leikkaushaavan sulkemista ja kiikutti vauvan samantien pois. Sen muistan vain hämärästi. Kun minua vietiin heräämöstä osastolle, sain vauvani rintakehäni päälle pieneksi hetkeksi. Seuraavan kerran näin vauvani vasta vuorokautta myöhemmin, kun vihdoin pääsin takaisin jalkeille ja kykenin menemään itse katsomaan häntä vastasyntyneiden valvontaosastolle. Jouduimme olemaan erillämme vielä toisen vuorokauden ennenkuin pääsimme yhdessä vauvan kanssa lapsivuodeosastolle. Oli vaikea nähdä muita äitejä yhdessä vauvojensa kanssa. Voin vain kuvitella miltä niistä äideistä tuntuu, joiden vauvat joutuvat olemaan keskoskaapeissa, eikä vauvaa voi ottaa edes syliin sen nähdessään. Päästyämme vihdoin lapsivuodeosastolle vauvan kanssa, hän joutui puoleksitoista vuorokaudeksi sinivalohoitoon bilirubiiniarvojen ollessa koholla. Sinäkään aikana ei vauvan kanssa voinut juurikaan viettää aikaa kuin syötettäessä. Leikkauksen jälkeen tunsin usein kovaa viiltävää kipua kipulääkityksen tehon heikennyttyä. Kuin olisin ollut juuri sillä hetkellä leikattavana. Jos kipulääkitystä oli jo annettu maksimiannos, kivun kanssa joutui pärjäämään aina seuraavaan lääkityskertaan. Pahimmillaan kipu oli sängystä ylös noustessa ja kyljellään makoillessa. Pari kertaa sairaalassaoloaikana tuli itkeä pirautettua yön pitkinä tunteina. Vauvan isäkin meni aina yöksi kotiin, koska perhehuoneita ei ollut vapaana. Rakkaus vauvaan oli onneksi syntynyt jo raskausaikana ja isän tuki koko prosessin ajan oli tärkeää niin äidille kuin vauvallekin.

Eniten synnytyksessä pelottaa se, että siihen ei voi juurikaan itse vaikuttaa. Entä jos seuraavallakin kerralla päädytään kiirelliseen keisarinleikkaukseen tai jopa hätäsektioon? En haluaisi kokea sitä enää uudestaan… Vaikka alatiesynnytys on lääkäreiden mukaan seuraavalla kerralla yhä mahdollinen, se pelottaa yhtä paljon kuin ensisynnyttäjänä, koska enhän ole sitä vielä koskaan kokenut. Minulle jäi myös traumat oksitosiinihoitojen aikana vauvan päästä emättimen kautta otetuista verinäytteistä vauvan riittävän hapensaannin varmistamiseksi. Kipu oli jotain niin kovaa, että en ole sellaista ennen kokenut, ja jouduinkin vetämään sen aikana ilokaasua selviytyäkseni siitä. Osittain kipu varmasti johtui siitä, että kohdun suu ei ollut vielä auennut kuin kolme senttiä ja kohdunkaula ei ollut vielä juurikaan ehtinyt pehmentyä. Kuitenkin mietityttää onko alatiesynnytys yhtä kivulias kokemus vai jopa pahempi. Jos minulla ei aikaisemmin vielä ollut synnytyspelkoa, niin nyt luulen sellaisen saaneeni. Päätinkin jutella asiasta neuvolassa pojan neljäkuukautiskäynnillä, jotta voisin saada asian kanssa apua.