Avainsana-arkisto: raskausaika

Tyttö vai poika?

Suurin osa odottavista äideistä on varmasti arvuutellut lapsen sukupuolta jo ennen rakenneultraa. Esikoisen kanssa minulla oli jo hyvissä ajoin ennen rakenneultraa vahva tunne siitä, että odotin poikaa ja netissä tekemäni sukupuolitestit vain vahvistivat sitä, koska suurin osa niistä osui oikeaan. Nyt kuopuksen kohdalla en ole samanlaista tunnetta saanut ja nettitestitkin antavat noin joka toinen vastaukseksi tyttö ja joka toinen poika. Alla yleisimpiä uskomuksia sukupuolen selvittämiseksi ja vastaukseni niihin kuopusta odottaessa.

Äiti yli 35-vuotias, tyttöraskaus todennäköisempi

Tyttö / poika (raskaus alkanut alle 35-vuotiaana, mutta lapsen syntyessä yli 35-vuotias.

Äidillä pitkäkestoista ja kovaa stressiä, poikaraskaus todennäköisempi

Poika (stressaava työ, opiskelu työn ohessa ja kiireinen lapsiperheen arki)

Ovulaation aikoihin alulle saatettu lapsi on tyypillisemmin poika, kun taas reilusti ennen ovulaatiota alkunsa saanut lapsi olisi todennäköisemmin tyttö

Tyttö / poika (tarkkaa ovulaation aikaa vaikea arvioida, koska kuukautiskierto vaihtelee sen verran)

Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika, poikaraskaus todennäköisempi

Poika

Vauvan sydämen syke on yli 140, tulossa on tyttö

Tyttö / poika (oli vähän reilu 130 ensimmäisessä ultrassa, mutta neuvolassa sydänääniä kuunnellessa vähän reilu 150)

Poikamaha kasvaa eteenpäin, tyttömaha leviää vaakasuunnassa

Tyttö / poika (mielestäni poikamaha, mutta työkaverin mielestä tyttömaha)

Poikamaha on alhaalla, tyttömaha ylhäällä

Poika

Poika potkii voimakkaasti

Tyttö / poika (tunnen jo paljon liikettä, mutta en vielä selkeitä potkuja)

Tyttöä odottava kärsii yleisemmin vakavasta raskauspahoinvoinnista

Poika (pahoinvointia oli, mutta kertaakaan en oksentanut, vaikka välillä olisi tehnyt mieli…)

Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava makeaa

Poika

Tyttö vie osan äitinsä kauneudesta eli iho kukkii

Poika

Poikaa odottavalla säärikarvat kasvavat nopeammin

Tyttö

Tyttöä odottavalla ikenet verestävät

Poika

Poikaa odottavan jalat ovat aiempaa kylmemmät

Poika (palelen normaalistikin herkästi jaloista ja käsistä, mutta tänä talvena olen palellut vielä normaalia herkemmin)

Poikaa odottavan kädet kuivuvat helposti

Tyttö / poika (atooppinen iho, joten mahdoton sanoa)

Tyttöä odottava on normaalia kiukkuisempi

Tyttö (ehkä hiukan normaalia lyhyempi pinna?)

Kiinalainen syntymäkalenteri

Poika

Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos taas toinen on parillinen ja toinen pariton, tulossa on poika.

Poika

Tyttö 5 / 18

Poika 13 / 18

Esikoinen on ollut 99% ajasta sitä mieltä, että pikkusisarus on tyttö ja isä on veikannut ensin poikaa, mutta myöhemmin tyttöä. Vihdoin tänään rakenneultra, jossa toivottavasti sukupuolikin selviää. Katsotaan siis kuinka hyvin uskomukset pitivät paikkansa. 😉

Hups! Oliko se limatulppa?

Kuten aina yöllä, heräsin taas aikaisin käydäkseni vessassa. Juuri kun olin ehtinyt istuutua, kuului ”plumps” ja pönttöön tipahti jotakin. Nousin ylös pöntöltä katsoakseni mikä se oli, mutta se oli ehtinyt jo osittain mennä putkeen piiloon. Sen verran ehdin kuitenkin nähdä, että se vaikutti olevan noin teelusikan kokoinen läpinäkyvä limaklöntti, jossa oli ehkä häivähdys ruskeaa. Kyseessä taisi siis olla se kuuluisa limatulpan irtoaminen… Sitten vaan googlettamaan, että pitikö asiasta huolestua sen enempää, koska laskettuun aikaankin on vielä reilu viisi viikkoa, mutta ilmeisesti se voi irrota jo viikkoja ennen synnytyksen alkamista. No huh! Nyt sitten varmaan vaan odotellaan, että mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Harjoitussupistukset

Neuvolassa on kyselty jo moneen kertaan, että onko ollut jo supistuksia ja vastaukseni on aina ollut ”Ei ainakaan tietääkseni”. Eilen (rv 33+5) sitten alkoivat ensimmäiset harjoitussupistukset ja jatkuivat lähes koko päivän. Ensin en edes tajunnut mistä on kyse, koska joskus vauvan painautuessa kohdunseinämää vasten esimerkiksi peppu edellä tunne on samanlainen. Erona on kuitenkin se, että silloin tunne on vain tietyssä kohdassa ja nyt koko vatsa tuntui kovalta. Lähes jatkuva kiristävä tunne vatsan pinnalla tuli aina ylhäällä ollessa ja liikkuessa, joskus myös istuessa asennosta riippuen. Pariin otteeseen tunsin myös kovaa painetta lantion ja / tai alavatsan alueella. Supistukset eivät missään vaiheessa olleet kipeitä, mutta aiheuttivat varsin epämiellyttävän olon. Lepo ja vatsan hierominen tuntuivat onneksi yleensä helpottavan. Tänään en ole ainakaan vielä tuntenut mitään sellaista, joten aion ottaa siitä kaiken irti ja touhuta aivan normaalisti.

Vauvanruokakurssi

Kävin tässä vastikään vauvanruokakurssilla Espoon työväenopistossa, joten ajattelin kirjoitella kokemuksiani siitä. Vaikka olen lueskellut paljon neuvolasta saatuja lehtisiä vauvan hoidosta, ruokailuun liittyen oli edelleen vähän avoimia kysymyksiä. Kurssi järjestettiin arki-iltana Leppävaaran opetuskeittiössä ja sen kesto oli neljä tuntia eli noin viisi oppituntia.

Kurssilla sai selkeän kuvan siitä milloin minkäkin ruoka-aineen antamisen lapselle voi aloittaa sekä paljon vinkkejä siitä millaista ruokaa lapselle voi itse kotikonstein tehdä. Kurssilla esiteltiin erilaisia ruoanvalmistuksessa tarvittavia välineitä, valmistettiin erilaisia vauvanruokia (soseet, kiisselit, vellit, puurot ja hapanmaitovalmisteet) sekä lopuksi maisteltiin aikaansaannoksia. Kurssilta sai mukaansa selkeän taulukon lapsen ensimmäisen ikävuoden ruokavaliosta, listan ei alle vuodenikäiselle suositeltavista ruoka-aineista sekä ison liudan erilaisia vauvanruokareseptejä. Kurssilla puhuttiin myös ruoka-aineiden maistelusta ja allergioiden toteamisesta. Jos kiinteän ruoan aloittamisvaiheessa koostumus on väärä, voi kokeilu tyssätä siihen.

Kurssi oli myös erinomainen paikka tavata muita raskaana olevia ja vauvaikäisten vanhempia. Osa äideistä ja tulevista äideistä olivat tulleet paikalle yksin ja toiset taas kumppaninsa kanssa. Suosittelen lämpimästi vauvanruokakurssia sekä tuleville että vauvaikäisten vanhemmille!

Kylpyläloma Haikon Kartanossa

Viikolla pyysin miestäni keksimään meille jotain tekemistä viikonlopuksi, koska olemme molemmat viime aikoina olleet niin kiireisiä eikä yhteistä laatuaikaa ole tullut vietettyä riittävästi. Yleensä mieheni ei ole kovin hyvä keksimään tekemistä, järjestämään yllätyksiä tai ostamaan lahjoja, mutta nyt hän todellakin yllätti minut positiivisesti. Viikolla piti alkaa vesiaerobic, jonne olin ajatellut mennä kunnes vauva syntyisi, mutta työväenopistolta tuli tiedote, että kurssi on peruttu edellisellä viikolla uimahallissa tapahtuneen sähköpalon vuoksi. Mieheni tietää, että pidän kovasti uimisesta ja että minua harmitti paikallisen uimahallin sulkeminen. Lisäksi hän tiesi,  että olimme molemmat rentoutuksen ja pienen irtioton tarpeessa. Niinpä hän alkoi etsiskellä meille kylpylälomaa. Stockmannin kanta-asiakasetuna Haikon Kartanossa oli kylpyläpaketti, johon kuului yöpyminen kylpylähotellissa, sisäänpääsy kylpylään ja kuntosalille, kolmen ruokalajin illallinen kartanossa sekä aamiaisbuffet kartanossa. Kysyttyään mielipidettäni ideasta, mieheni varasi meille kyseisen paketin.

Lauantaina lähdimme aamupäivällä ajamaan kohti Porvoon vanhaa kaupunkia, jossa olimme päättäneet käydä lounaalla. Lounaspaikan löydyttyä nautimme siellä lounaan, jonka jälkeen piipahdimme vielä läheisessä Brunbergin myymälässä ennen Haikon Kartanolle suuntaamista. Sisäänkirjauduttuamme hotelliin suuntasimme heti kylpylään, jossa nautimme oleskelualtaasta hierovine pisteineen, porealtaasta ”tähtitaivaan” alla ja japanilaistyylisestä kuumavesialtaasta sekä höyrysaunasta että löylyistä perinteisessä saunassa. Kun useamman tunnin jälkeen saimme lillumisesta tarpeeksemme, kävimme hotellihuoneessa vaihtamassa vaatteet päälle ja suuntasimme kylpylän kahvilaan virkistäville juomille. Illalliseen oli vielä reilusti aikaa, joten päätimme aikaa tappaaksemme käydä kävelyllä kartanon alueella. Vaikka päivä olikin ollut paikoin sateinen, niin aurinko yritti kovasti paistella, jonka seurauksena näimmekin vastarannalla sateenkaaren 🙂 Palattuamme hotellihuoneeseen, aloimme valmistautua illallista varten. Illallinen oli tosiaan kartanon puolella olevassa ravintolassa. Se ylitti kaikki odotukseni. Ravintola oli hienoin missä olen koskaan käynyt, palvelu oli erinomaista ja ruoka maittavaa. Tarjoilija oli hyvin ammattitaitoinen ja osasikin hienosti ottaa huomioon raskauteni juomia ja ruokia tilatessamme, joten minun ei tarvinnut erikseen kysellä mitä mikäkin ruokalaji piti sisällään. Illallisen jälkeen kartanon alueella oleva hääseurue järjesti ilotulituksen, jota muutkin kartanon vieraat pääsivät ihastelemaan. Sen jälkeen suuntasimme takaisin hotellihuoneeseemme.

Aamulla kävimme kartanossa nauttimassa aamiaisbuffetista, jonka jälkeen menimme hotellihuoneeseen ja pakkasimme tavarat valmiiksi lähtöä varten. Sen jälkeen suuntasimme vielä pariksi tunniksi kylpylään. Nautittuamme kylpylässä lillumisesta viime hetkiin asti, kävimme hotellihuoneessa vaihtamassa vaatteet ja kirjauduimme ulos hotellista. Suuntasimme taas auton nokan kohti Porvoon vanhaakaupunkia, jossa kiipesimme Linnamäelle. Sellaisen mäen kipuaminen olikin jo aikamoinen pinnistys tämän mahan kanssa. Kävelimme vielä vanhankaupungin läpi tuomiokirkon kautta ja sitten takaisin autolle, jonka olimme parkkeeranneet toiselle puolelle jokea. Viikonloppu oli ihanan rentouttava ja tuli todellakin tarpeeseen. Nyt jaksaa taas palata takaisin arkeen 🙂

Rakenneultra

Tänään oli vuorossa rakenneultra. Se oli taas Naistenklinikalla, kuten edellinenkin ultraääni, vaikka kätilö olikin tällä kertaa eri. Vauva näyttää viihtyvän ylösalaisin. Kaikki näytti olevan vauvalla rakenteellisesti kunnossa, mikä oli helpotus kuulla missattuamme varhaisraskauden seulonnan. Vauva ei tosin olisi millään halunnut paljastaa kasvojaan kätilölle, vaan piti käsiä tiukasti niiden suojana. Lopulta kätilö kuitenkin sai tarkistettua myös kaikki kasvonpiirteet. Lopuksi saimme vielä tietää sukupuolen… Poikahan se on tulossa, kuten äidinvaistonikin jo sanoi. Tuleva isä lähti ultrasta takaisin töihin leveä hymy huulillaan. Eikä sukupuoli todellakaan jää epäselväksi, kun katsoo mukaamme saamiamme ultraäänikuvia 😀

Ultraääni

Tänään oli ensimmäinen ultraääni Naistenklinikalla. Synnytyssairaalaksi olemme valinneet Jorvin, koska se on niin lähellä kotiamme, mutta ultraääneen siellä ei ollut enää vapaita aikoja kyseiselle aikavälille varausta tehdessäni, joten meidät ohjattiin sen sijaan Naistenklinikalle. Ultraäänessä selvisi, että raskaus olikin luultua pidemmällä (rv 12+2 > rv 15+5), joten laskettua aikaa aikaistettiin kolmella ja puolella viikolla. Ilmeisesti viimeisimmät kuukautiseni olivatkin todellisuudessa olleet kiinnittymisvuotoa… Näin ollen myöhästyimme myös varhaisraskauden sikiöseulonnasta, mutta pystyimme osallistumaan vielä toisen raskauskolmanneksen seulontaan (tr2). Vähän kuitenkin harmitti, koska tr2 seulonta löytää vain noin 60% Downin oireyhtymistä ja eräistä muista kehityshäiriöistä. Positiivista oli kuitenkin nähdä vauvan liikkuvan ja kuulla vauvan sydänäänet ensimmäistä kertaa, koska potkujahan en vielä tässä vaiheessa ole tuntenut eikä vatsakaan ole vielä kovin paljon kasvanut. Kätilö kertoi myös vauvan olevan ylösalaisin, vaikka kuulemma asento saattaa vaihtua vielä moneen kertaan ennen synnytystä. Kotiin lähdimme neljän ultraäänikuvan kanssa. Raskaudesta tuntui tulevan meille molemmille vähän todentuntuisempi ensimmäisen ultraäänen myötä.

Ensimmäinen kuva vauvasta

Ensimmäinen kuva vauvasta 🙂